MUUTOS -Verkkokurssi
Energia, voima, intohimo, vapaus ja tasapaino.
Me vaellamme itsessämme.
Jos on olemassa jotain mitä varten me vaellamme, on se jotain mitä varten me myös pysähdymme. Me elämme avaruudessa ja ajassa. Jos meillä on aikaa, meillä on myös löydettävää. Mutta siinä missä aika katoaa, löytyy myös se minkä olemme hukanneet. Sieltä käsin missä olemme nyt, voimme korjata sitä missä olimme ennen. Ymmärtääkseen tätä hetkeä täytyy elää jo toista. Mutta silti elääkseen toista, on jättäydyttävä tähän hetkeen. Sillä lopulta ei ole kuin tämä.
Ja juuri tässä hetkessä on mahdollista kohdata viattomuus. Sillä ainoastaan viaton sydän voi tuntea rakkauden.
Mitä muuta on viattomuuden kohtaaminen kuin aamuisella nurmikolla kävelyä, vesilammikon kosteutta ja häivähdys lapsuuden ajattomuudesta.
Me etsimme usein niin kiivasti vapautta, että juoksemme sinne missä elämä jo päättyy. Se mitä kuvittelemme olevan ulkopuolella, löytyykin meidän sisältämme.
Mutta se mitä on löydettävissä sisältä, löytyy vain toisen toimiessa peilinä. Me elämme toistemme kautta. Jos haluat elämääsi menestystä, lakkaa haluamasta, niin menestyt. Jos haluat elämääsi jotain valtavaa ja suurta, lakkaa haluamasta niin löydät mahdollisuuden.
Elämän suuri paradoksi on se, että me saamme sen mitä tavoittelemme pyytettömästi, ehdoitta ja rakkaudella. Sillä rakkaus on vääristelemätöntä.
"Jos rakastat, annat tilaa. Jos annat tilaa, annat myös avaruutta. Jos annat avaruutta, annat aikaa. Jos annat aikaa, anna myös mahdollisuus."
Saat alkuun yhden ainoan oppaan. Se on Vaeltajan Opas. Pidä se mukanasi kaikissa MUUTOS -valmennuksen vaiheissa.
Mieli on väline, jolla käyt tämän matkan. Keho on väline, jolla muutat sen todeksi.
Pidä niistä huolta.
T. Joonas
5. Luku
Aito Rakkaus
Kuinka kaukaa tulevasta onkaan onnea etsinyt, kuinka kaukaa menneestä murheet ovatkaan tulleet luokse.
Ja kuinka kuitenkin elämä voi tapahtua vain tässä käsillä olevassa hetkessä
Johdanto:
Haluan teidän tietävän ja palauttavan mieleen. Merelläkävijän tie on raskas. Sillä hän, joka lähtee merelle, joutuu näkemään ja raivaamaan kaiken uudelle. Kirjoitin teille tuntojani kun viimeksi kävin tälle merelle. Tässä olkaa hyvä. Ehkä niistä on apua edes vähäisesti kun kohtaatte vastoinkäymisiä. Kun joudutte selvittämään yksin sen minkä sydämessänne tiedätte todeksi. [Ketä kaipaat?]
Mutta merellä on luonteensa. Se eksyttää tarkoituksella, se härnää ja se kiusaa kävijäänsä. Sen vuoksihan me lähdimme vaellukselle, joten sen vuoksi me olemme myös valmiita palaamaan. [Ketä sinä pelkäisit rakastaa?]
Muutosta voi vapauttaa vain keskustasta, tilasta, josta tuulet eivät revi, ja jossa meri on kaikkein tyynein. Josta voi havaita kaiken liikkeen ja josta aistii levon. Mikä on tuo tunteiden keskusta? Mikä on tuo tila sinun elämässäsi? Milloin koit olevasi tuossa tilassa, jossa kuuntelet rakkaimpiasi täydellä ymmärryksellä ja tyyneydellä? Jossa otat vastaan loukkaukset ne sulattaen tai hyökkäykset toista edelleen syvästi kunnioittaen? Milloin sinä olet täynnä valoa, energiaa? Voimaa tukea toista hänen omiin päämääriinsä, vaikka ne päämäärät veisivät hänet luotasi? Milloin sinä annat kaiken pyytettömästi, ehdottomasti vain auttaaksesi toista hänen kaipuunsa lähteelle, merensä keskustaan?
Oletko valmis lähtemään merelle? Oletko valmis löytämään oman merkityksesi? Et toisen, etkä valmista ideaa rakkaudesta. Oletko valmis löytämään oman aidon, vääristelemättömän merkityksen sanalle rakkaus, vaikka saattaisit menettää kaiken mihin olet uskonut, mitä olet halunnut ja mitä olet koskaan luullut omaksesi? Oletko kenties löytänyt sen mistä valo ja myötätunto kumpuavat? Tunnetko kaipaavasi jotain, mitä et osaa tarkasti määritellä, mutta tunnistat sen kuitenkin helpoiten nimellä rakkaus. Oletko valmis löytämään itsestäsi aidon rakkauden? Hyväksytkö ensin keskeneräisyytesi hyväksymällä kauneutesi. Sen jälkeen olet vähemmän keskeneräinen.
"Rakkaus on tila, joka laajenee."
ELÄMÄN LIEKKI
Eivät kaikki saa siipiä ehjiä,
eivät suoraa tietä läpi onnen laaksojen.
Eivät kaikki saa laineita pieniä,
tyyntä, eivät kulje myrskyiltä välttyen.
Eikä kaikkien taakkana ole tuskaa
omaa ja toisten ihmisten.
Ei tulisia hiiliä alla jalkojen.
Ei orjantappuraa.
Elämästä osa on aina sattumaa,
osa kohtaloa, osa omaa valintaa.
Jos tahdosta olisi kaikki kiinni,
tuskin olisi ihminen ihmiseksi jäänyt,
sillä ihmisenä on ihmisen taakka,
surut, mutta on myös ilot.
Eivätkä kaikki
kulje valoisaa puolta,
eivätkä kaikki
taakkansa alta
tähdeksi saata ponnistaa.
Ei kaikilla ole samaa mahdollisuutta.
Ei kaikilla ole vaatteita vaatturin,
eikä lääkkeitä lääkärin.
Ihmeitä me odotamme,
ihmeisiin me uskomme,
niihin pieniin korjaaviin hetkiin,
jotka tekevät meistä
viisauden muotokuvia.
Onko silloin mitään muuta
kuin kantaa
elämän liekkiä
niin kauan
kuin on mahdollista.
